LIIVATE-projektin alustavia tuloksia

Liikenteen automatisoituminen ja palveluistuminen ovat meneillään olevia teknologiamurroksia, jotka ovat muokanneet, ja tulevat tulevaisuudessa muokkaamaan yhä enemmän liikennekäyttäytymistämme, vaikuttaen siten liikennejärjestelmään ja rakennettuun ympäristöön. Liikennejärjestelmä on monimutkainen kokonaisuus, joka niveltyy yhteen maankäytön kanssa moninaisten vuorovaikutusten kautta. Aiemmassa tutkimuksessa automatisoitumisen ja palveluistumisen vaikutuksia on kutienkin käsitelty pitkälti yksittäisiä teknologioita ja palveluita tarkastelevien skenaarioanalyysien ja simulointien valossa. Lisäksi kontekstisidonnaiset tekijät (mm. maankäytön nykytila, markkinaympäristö, politiikkatoimet ja -tavoitteet), jotka ohjaavat liikenteen palveluistumisen ja automatisoitumisen toteutumisen muotoja eri ympäristöissä ja samalla muovaavat niiden vaikutuksia, ovat jääneet aiemmassa tutkimuksessa vähälle huomiolle. Palveluistumisen ja automatisoitumisen vaikutusmekanismien kokonaisvaltaisen kartoittamisen puuttuminen, sekä vähäinen ymmärrys niiden toteutumista ja vaikutuksia muovaavista tekijöistä vaikeuttavat vaikutusten ennakoimista ja ohjaamista politiikattomien avulla.

LIIVATE-projektin tarkoituksena on tuottaa kokonaiskuva uusien liikenteen teknologioiden ja palveluiden vaikutuksista henkilöliikenteeseen sekä alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, mikä auttaa ennakoimaan vaikutuksia suhteessa liikennepoliittisiin tavoitteisiin ja edistämään niiden hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla. Työssä luodaan aiempaa tutkimuskirjallisuutta syntetisoiden malli vaikutusmekanismeista, joiden kautta liikenteen uudet teknologiat ja palvelut voivat muuttaa liikennejärjestelmää ja maankäyttöä. Mallin avulla tarkastellaan viiden eri teknologia- tai palvelukokonaisuuden (automaattiset henkilöautot, robottitaksit, automaattinen reittijoukkoliikenne, liikkumisen yhteiskäyttö- ja vertaisvuokrauspalvelut, liikkuminen palveluna) todennäköisiä vaikutuksia. Kuudes tarkasteltu teknologiakokonaisuus on älykäs liikenteenohjaus, jonka vaikutuksia tarkastellaan edellä listattujen rinnalla. Lisäksi teknologia- ja palvelukokonaisuuksien toteutumista, ja sitä kautta niiden vaikutuksia ohjaavia tekijöitä kartoitetaan kirjallisuuden, asiantuntijahaastatteluiden ja työpajatyöskentelyn avulla.

Tulosten perusteella muutokset saavutettavuudessa linkittävät liikennejärjestelmään kohdistuvat vaikutukset maankäytön muutoksiin. Uudet liikkumisen teknologiat ja palvelut vaikuttavat liikkumisen matkavastukseen (koetut ajalliset, vaivaan liittyvät sekä rahalliset kustannukset) ja muuttavat siten alueiden ja yksilöiden saavutettavuutta, mikä heijastuu yksilöiden aktiviteetteihin, matkapäätöksiin, sekä palveluiden ja -verkon käyttöön. Saavutettavuuden muutos vaikuttaa myös eri alueiden houkuttelevuuteen, joka heijastuu pidemmällä aikajänteellä maankäyttöön, sekä rakennetun ympäristön määrään ja laatuun.

Vaikka kaikki tarkastellut teknologia- ja palvelukokonaisuudet pienentävät liikkumisen matkavastusta ja lisäävät saavutettavuutta niiden käyttäjille, on kokonaisuuksien kohdalla suuria eroja siinä, kenelle, missä ja miten saavutettavuuden muutokset toteutuvat ja kuinka ne edistävät kansallisten liikennejärjestelmätavoitteiden saavuttamista. Automaattisten henkilöautojen yleistymisen myötä autolla todennäköisesti tehdään pidempiä matkoja ja se valitaan kulkuvälineeksi yhä useammin. Tämä parantaa yksityisautoilijoiden saavutettavuutta ja lisää autolla saavutettavien kohteiden houkuttelevuutta, hajauttaa asumista kaupunkien ulkopuolelle ja samalla voimistaa autoiluun tukeutuvia asiointi- ja työskentelykeskittymiä. Toisaalta liikkumisen palveluistumisella on potentiaalia lisätä kestävien kulkutapojen käyttöä, vapauttaa kaupunkitilaa ja sitä kautta parantaa joukkoliikenne- ja jalankulkukaupungin houkuttelevuutta.

Vaikka osa tarkastelluista teknologia- ja palvelukokonaisuuksista on jo jossain muodossa toteutunut Suomessa (esim. liikkumisen yhteiskäyttöpalvelut, MaaS) ja osaa kehitetään voimakkaasti (esim. automaattinen reittijoukkoliikenne), rajoittavat ja muovaavat erilaisten alue- ja yhdyskuntarakenteiden sekä markkinaympäristön ominaispiirteet niiden toteutumisen muotoja. Tarkastellut palvelukokonaisuudet soveltuvat pääosin jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin alueille, joissa käyttäjäkunta on laaja, etäisyydet tavallisesti lyhyitä ja liikkumispalveluntarjonta ennestään monipuolista. Tämän vuoksi uusien palveluiden vaikutukset autokaupungin alueilla saattavat jäävät rajallisiksi, ja ne voivat entisestään vahvistaa kahtiajakoa autoriippuvaisten ja kestävään liikkumiseen tukeutuvien alueiden välillä. Myös joukkoliikenne- ja jalankulkukaupunkien alueilla palveluiden toteutumista ja yleistymistä hidastavat mm. infrastruktuuritarpeiden (esim. erilliset ajoväylät, pysäköintipaikat) vähäinen huomioiminen kaupunkisuunnittelussa, puutteellinen regulaatio ja haastavat keliolosuhteet, jotka tekevät monien palveluiden käytöstä kausiluontoista ja kasvattavat suurten toimijoiden kynnystä ulottaa toimintaansa Suomeen. Lisäksi palveluiden integrointi on sen korkean hinnan ja selkeiden kannustimien puuttuessa haastavaa. Tämä voi johtaa siihen, että tulevaisuuden liikkumispalvelut kilpailevat käyttäjäkunnasta keskenään sekä kestävien kulkutapojen kanssa sen sijaan, että ne haastaisivat autoilun järjestelmää tarjoamalla yhdessä vaihtoehtoisen tavan vastata eri käyttäjäryhmien liikkumistarpeisiin.

Kokonaisuutena tulosten perusteella voidaan tunnistaa kaksi erillistä kehityskulkua: automaatioon perustuva liikennejärjestelmä, joka vahvistaa autoiluun perustuvaa rakennettua ympäristöä, sekä liikkumisen palveluihin perustuva liikennejärjestelmä, joka vahvistaa joukkoliikenteeseen ja jalankulkuun perustuvaa rakennettua ympäristöä. Näistä jälkimmäinen palvelee tämän hetken liikennejärjestelmän kehittämistavoitteita etenkin kaupungeissa. Jotta liikkumisen palveluihin perustuva tulevaisuus olisi vallitseva kehityskulku, vaatii tämä kuitenkin ohjauskeinoja, jotta autoilun järjestelmää voidaan haastaa sen vahvistamisen sijaan. Tällaisia ohjauskeinoja ovat mm. kannustimien luominen liikkumispalveluiden integroinnille, keinot tukea uusien palveluiden ulottamista alueille, joilla ne pystyvät kilpailemaan yksityisautoilun kanssa, ja uusien palveluiden huomioiminen kaupunkisuunnittelussa niin, että ne ovat turvallisia ja helppoja käyttää eri käyttäjäryhmille.